Varaquen poliittinen laulu ei tarjoa ratkaisuja

0
Varaque - photo by Lasse Lecklin

Varaque edustaa Ultra Bra -sukupolven kantaaottavaa laulua. Sen laulut eivät kehota järjestäytymään, eivätkä ne luo uskoa parempaan huomiseen, kuten perinteiset työväenlaulut.

”Epäpoliittiset runotkin ovat poliittisia” laulaa Varaque-yhtyeen solisti Reetta Mutenia. Laulu, jonka mukaan ”jopa metsässä kulkiessasi otat poliittisia askelia” ei tarjoa valmiita vastauksia (Wislawa Szymborska, suom. Jarkko Laine ja Martti Puukko, säv, Tuomas Nikulin). Siinä mielessä se edustaa kantaaottavan laulun uutta aaltoa. Enää laulun ei tule kehottaa järjestäytymään tai tekemään ylipäänsä mitään muutakaan. Uusi laulu ei luo viimeisessä säkeistössään uskoa parempaan huomiseen, kuten perinteiset työväenlaulut.

Varaque-yhtyeen tuoreimman levyn Planeettojen liikkeen on jatkuttava (Rocket Records 2018) runot aukeavat parhaiten lukemalla ne levyn kansilehtisestä. Akateemisesti etäännyttävien tekstien sisäistäminen edellyttää kuulijalta pitkäjänteisyyttä ja useampaa soittokertaa.

Onko laulu- ja soitinyhtye Varaque poliittista musiikkia esittävä yhtye? Laulaja ja teatteripedagogiikkaa opiskeleva Rosa-Maria Perä (36) nyökkää.

– Pyrimme siihen. Mutta hyvien kantaaottavien tekstien löytäminen on yllättävän vaikeaa, hän sanoo.

Samaa mieltä on laulaja-säveltäjä Tuomas Nikulin (36), joka on ammatiltaan graafinen suunnittelija.

– Säveltäisin mielelläni lisää, jos nyt saisin hyviä tekstejä. En itse sanoita, mutta Rosa-Maria ja jotkut muut yhtyeestä ovat tehneet tekstejä.

Rosa-Maria Perä lähestyy lauluntekemistä analyysi edellä. Hänen mielestään kirjoittajan iso haaste on, miten yhdistää yleisen ja yksityisen.

– Miten löytää oma asiansa suuresta kontekstista? Hyvä teksti on mielestäni Marjo Niemen Mustavalkoinen taivas, joka on uudella levyllämme.

Niemen laulu ennustaa meille hyvinvoiville ”tämän maailman” asukkaille uhkaavaa tulevaisuutta: ”Verrytelkää polvianne/ kohta niille saatte laskeutua/ kun on heidän vuoronsa johtaa”.

Kysyttäessä mistä yhteiskunnallisesta epäkohdasta Perä ja Nikulin nyt haluaisivat laulaa, Perä esittää vastakysymyksen.

– Voiko ylipäänsä sanoa, että tästä tai tuosta pitäisi laulaa? On niin monia epäkohtia maailmassa. Mutta minusta olisi mahtavaa, jos joku tekisi tekstin varhaiskasvattajien asemasta ja palkkauksesta.

– Minä säveltäisin sellaisen heti mielelläni, Nikulin lisää.

Säveltäjäksi musiikinopettajan ansiosta

Kallion lukio on kasvattanut paljon taiteilijoita lähtien Reko Lundánista Maija Vilkkumaahan sekä muita vaikuttajia presidentti Tarja Halosesta Jani Toivolaan. Sukupolvibändin Ultra Bran jäsenistä ainakin neljä on sieltä lähtöisin.

Koulu erikoistui ilmaisutaidon opetukseen vuonna 1985. Sen kannustavassa ilmapiirissä ylioppilaiksi valmistuivat Rosa-Maria Perä vuonna 2001 ja Tuomas Nikulin vuonna 2002.

Perä kävi nuorena 12 vuotta viulutunneilla. Hänen esikuviaan laulajina olivat Kate Bush ja Tori Amos. Sekä hän että Nikulin ovat myös laulaneet Koiton laulu -kuorossa sekä Maailma-kuorossa.

Nikulin kuunteli eurodancea, josta siirtyi Agit Propiin ja Ultra Bra´han.

– Agit Propia oli kuunneltu kotona, kun olin lapsi. Se tuntui tutulta ja inspiroivalta.

Perä havahtui Agit Propiin ikään kuin olisi sen itse löytänyt ja hämmästyi, kun huomasi monen muunkin sen löytäneen. Myös hänen lapsuudenkotinsa arvomaailma vaikutti siihen, että Agit Propin musiikki resonoi.

Nikulin ei opiskellut musiikkia lapsena, vaan löysi lahjansa säveltäjänä vasta lukiossa.

– Musiikinopettaja Reijo Aittakumpu kannusti. Hän osoitti, että pystyn tekemään musiikkia, vaikka teoriantuntemukseni on puutteellinen. Kirjoitan nuotinnusohjelman avulla, käsin en osaisi.

Ensin Nikulin teki tietokoneella instrumentaalimusiikkia, mutta saatuaan vuonna 1999 koulukaveriltaan Emmi Pöyhöseltä tekstin, hän sävelsi Laulun neljästä prosentista. Se päätettiin esittää koulun päivänavauksessa, ja sitä varten piti koota soittajia ja laulajia.

Tästä joukosta ydinryhmä toimii edelleen Varaquessa, jossa kaiken kaikkiaan on 11 jäsentä. Yhtyeessä soivat huilu, klarinetti, viulu, kitara, basso, piano ja rummut. Siinä on neljä laulajaa: sopraano, altto, tenori ja basso.

Paljon levyjä, vähän keikkoja

Varaque on julkaissut kolme albumia sekä yhden kokoelma-albumin. Ensimmäisen omakustanne-EP-levynsä yhtye teki vuonna 2001. Samana vuonna yhtye teki Johanna Kustannuksen kanssa levytyssopimuksen, jonka tuloksena syntyi seuraavana vuonna single Todelliset vastarintaliikkeet.

Ensimmäisen albumin Toivelauluja Varaque julkaisi vuonna 2003. Sitä äänittämässä oli myös Ultra Bra´ta tuottanut TT Oksala, joka oli sitä ennen äänittänyt myös Varaquen singlen Voiton jumalattaresta.

Vuonna 2010 yhtyeen jäsenet olivat aikuistuneet, löytäneet töitä ja perustaneet perheitä. Silloin yhtye julkaisi omakustanteena toisen albuminsa Ei hyvältä näytä.

– Perustimme oman levy-yhtiön Tallennekarhun, jota pyörittää klarinetistimme Satu Alhojärvi, Nikulin kertoo.

Vuonna 2015 Juha Rantala Rocket Recordsista soitti Nikulinille ja ehdotti kokoelmalevyn tekemistä.

– Se oli yllättävä tarjous. Hän sanoi, että mukaan voisi ottaa uuttakin musiikkia, joten lisäsimme kokoelmaan kuusi aiemmin äänittämätöntä biisiä, Nikulin kertoo.

Tuloksena syntyi Meidän politiikkamme – Kaikki levytykset 2001–2015. Rocket Records julkaisi myös uusimman albumin Planeettojen liikkeen on jatkuttava (2018).

Kun Varaquen jäsenet olivat parikymppisiä, porukka saatiin melko helposti harjoituksiin ja keikoille. Nyt yksi jäsenistä asuu Rovaniemellä, eikä muitakaan ole enää helppo saada yhtä aikaa samaan paikkaan.

– Me olemme iso kokoonpano. Toimintasyklimme on hidas, Perä sanoo.

Nikulinin mukaan yhtyeellä on ollut ”noin yksi tapahtuma vuodessa”. Helmikuisen levynjulkaisukonsertin jälkeen ei ole tulevia keikkoja suunnitelmissa. Perän mukaan ”ei ole etsittykään”.

– Olen nyt tyytyväinen, kun levynjulkkarit saatiin pidettyä, Nikulin sanoo.

Konsertti pidettiin Pontuksessa, entisessä Kom-ravintolassa, joka on Varaquelle tuttu keikkapaikka.

– Nyt oli erityisen mukavaa. Senkin vuoksi keikka oli merkityksellinen, koska tiesimme että emme lähiaikoina keikkaile, Perä sanoo.

Joskus taas palataan yhteen

Rosa-Maria Perä haluaa kiittää pitkäaikaista viulunsoiton opettajaansa Ekhart Georgia, jonka kanssa vietti 12 vuoden ajan kaksi tuntia viikoittain.

– Hän sanoi, että yhteiskunta ei ole koskaan irrallaan musiikista. Saatoimme jutella kaksi tuntia sen sijaan, että minua olisi puskettu ammattiin pakottamalla soittamaan etydejä ja asteikkoja. Hän oli esikuvani opettajana.

Tuomas Nikulin – kuten myös Perä – kiittää Kallion lukion musiikinopettajaa Reijo Aittakumpua.

– Hän kannusti tekemään ja esittämään musiikkia sekä auttoi myös konkreettisesti Varaquen alkuaikoina.

Kummallakaan varaquelaisella ei ole nyt säännöllistä musiikkiharrastusta. Nikulin säveltää, jos saa hyvän tekstin, ja Perä laulaa lapselleen. Hän ei kaipaa keikoille, mutta saattaa parin vuoden päästä taas kaivata.

– Meillä on voimakas yhteisö tai perhe, ja palaamme aina jossain vaiheessa yhteen. Mutta se ei ole kenellekään enää ykkösasia, kokoontuminen on niin hankalaa.

Jos unohdetaan hankaluudet ja välimatkat, mikä olisi varaquelaisten musiikillinen unelma?

– Musiikki on sellainen pehmeä ja hyvä paikka, johon on hyvä mennä. On aina ihana laulaa tässä porukassa. Kun olemme sitä tehneet jo 20 vuotta, se on vähän kuin leikkiä tai terapiaa, Perä sanoo.

Nikulin vain toivoo, että aina välillä laulettaisiin yhdessä, ja Perä vahvistaa ”Se on meidän unelma”.

Tiina Pelkonen
Kuva Lasse Lecklin

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttesi
Kirjoita tähän nimesi