Valkeakoski jatkaa monipuolista musiikkitarjontaa

0

 

Martti Suosalo oli työn sankari Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuman 26.7.–29.7. lauantaipäivässä.

Ensin näyttelijä esitti kuuma sotamantteli päällä Arto Seppälän kirjoittaman monologin Metsäkansan laulu kevättalven 1918 tapahtumista Valkeakosken ja Tampereen seudulla. Se on selvästi sodanvastainen sanomaltaan. Leif Segerstamin musiikki loi jylhät puitteet Teollisuussalin mustassa savumaisemassa iltapäivän aluksi, kuumimpaan aikaan. Varsinkin alussa musiikki on miksattu niin kovalle, että moni piti korvistaan kiinni. Sitten meno rauhoittui. Musiikki ja teksti vähän sekoittuivat, ja Suosalon puheesta ei saanut aina selvää.

Seppälän unenomainen sodan kauhujen mielenmaiseman kuvaus pääsee Suosalon tulkinnassa oikeuksiinsa. Tässä ei olla nyt ”Suomen hauskinta miestä” tai ”Luolamiestä”, vaan nuorukaisen painajaisunessa, jossa hän palaa punaisten häviöstä rakkaan veljensä menettäneenä kotiin ja miettii, mitä tehdä. – Kyntämään pitää ruveta ja kylvämään… töihin, töihin pitää ruveta… mutta vihaa ei pidä kylvää, pitää kylvää sovintoa.

Leena Salosen ohjaama tarina pohjautuu tositapahtumiin Säynätsalon ja Tampereen seudulla, mutta ei ole dokumentaarinen. Yleisö oli mieli vangittuna kuumassa pätsissä, jossa ainoa keventävä hetki tuli, kun näyttelijä kertoo piikatytöstä, jonka hameenhelmat nostetaan korviin lausahduksella: – Piikahan ei kesällä housuja pidä. Se oli tutumpaa Suosaloa.

Martti Suosalo tulkitsee verisiä tapahtumia, koti-ikävää, ahdistusta ja kiirettä sotakentällä aidosti kiirastulessa. Segerstamin musiikki on traagista, jykevää ja vie mukanaan. Näyttelijä kiertää lavalla ympyrää pyssy olalla muistuttamassa tappamisesta. Tuttu hyvä naapuri valkoisten puolella sai kuolla, Viertolan kiltti isäntä. Punasotilas on mukana, muttei ymmärrä kaikkea, miksi viha on niin suurta. Tärkeintä oli tunnelma ja historia.

Brel läpi elettynä

Pari tuntia monologinsa jälkeen chanson-laulaja Martti Suosalo tulkitsi tunnin ajan samassa paikassa erittäin persoonallisesti belgialaisen Jacques Brelin lauluja satamahuorien, juoppojen ja elämän veijareiden maailmasta 1950–70-luvuilla. Suosalo kertoo tehneensä Brel-yhteistyötä nyt 20 vuotta kitaristi Pekka Tegelmanin kanssa. Jan Noponen oli rummuissa, Tero Siitonen bassossa. Musiikkisovituksiin on todella paneuduttu tässä eräänlaisessa juhlakonsertissa.

Martti Suosalo aloittaa rajusti Amsterdamilla, jotta “karstat lähtee”. Hellepäivänä hän esittää pitkälle toistakymmentä Brel-kappaletta valkoinen kauluspaita päällä ja kravatti kaulassa. Koska monet laulut ovat parodioita, Suosalo pilkkaa myös porvareita tyylikkäästi pukeutuneena. Huumorinumerossa hän valitsee eturivistä naisen seuraansa pastelleja tarjoten.

Jenny, Jacky, Matilde on palannut ovat esityksen hauskemman alkupuolen muita numeroita.

Loppua kohden tunnelma vakavoituu. Kun esimerkiksi Timo Tuominen laulaa vastaavat Brel-kappaleet perinteisemmin, Suosalo näyttelee rooleja ja elää ne kokonaan läpi. Orkesterilla on pitkiä instrumentaaliosia, joiden aikana näyttelijä vain seisoo paikallaan. Sellainen on tarina Ferdinandista.

Varsin erikoisen persoonallinen on tulkinta yhdestä Brelin tunnetuimmasta kappaleesta, Älä jätä nyt, jonka Suosalo sanoilla raivoaa läpi hillityn ulkokuoren alla: – Piirtees unohdan, sieluni kivetän, tähän kätkeydyn…

Myös Hyvästi jää (sä ystäväin)… kuullaan omaperäisenä tulkintana. Taiteilija lopettaa Mies kaupungista -lauluun, mutta palaa heittämään encorena Viimeisen ehtoollisen kilpalaulantana Paperitorilla vieressä jo aloittaneille Matti & Tepolle.

Mikä kontrasti. Suosalo on hyvässä iskussa.

Yona yllättää

Musiikkijuhlien myönteisin yllätys minulle oli herkkä-äänisen poplaulaja Yonan sielukas tulkinta Työväenlaulu ennen ja nyt -tapahtumassa Teollisuussalissa lauantain alkuillasta. Sen tarjosi Demokraatti -lehti.

Juna hiljaista miestä kuljettaa… kuulostaa yhtä ajankohtaiselta kuin 1971, jolloin Aulikki Oksanen sen kirjoitti. Yonan tulkinta on tavattoman hyvin sanoman sisäistävä ja railakas. Myös Elvi Sinervon ja Kaj Chydeniuksen Natalia ja etenkin Jevgeni Jevtushenkon Ei puolikasta -klassikko sujui hienosti Make Perttilän johtaman bändin kanssa. Lisää tällaista, jään odottamaan Yonalta.

Toinen myönteinen yllätys minulle oli oululainen Jukka Takalo, jonka toki muistan vanhan SNK:n lauluntekijöinä 1980-luvun lopulta. Hän laulaa kauniisti ihmisen monenlaisuuden, erilaisuuden puolesta. Hän esiintyi myös Kajakkiorkesterinsa kanssa veden äärellä Myllysaaren Kanavanrannassa.

Yleisön taisi hurmata eniten paikkakunnan omien Työväen tyttöjen, Marianne Haapoja, Sari Ilovuori ja Petra Pitkänen, bravuuri Liiton tyttö. Ammattiliittojen naiset ja miehet nousivat spontaanisti tanssimaan laulun ajaksi lavan eteen. Mikko Salmen tulkinta Pelle Miljoonan Isäntä vein tehtaan pois oli niin herkkä laulajan uudessa, söpössä lookissa. Ja sanomahan sopii tehtaan piippujen varjoon täydellisesti.

Paleface tekee tärkeää vanhojen työväenlaulujen etsintää ja uudelleentulkintaa, jolla hän on löytänyt uutta, myös vanhempaa, yleisöä. Mutta en ihan ymmärrä, miksi Paleface esittää Joe Hilliä ja muita niin laahaavasti, rytmiltään ja ääntämykseltään? Pitääkö laulun kuulua samalta kuin esikuvan? 2000-luvun hienoimpia uustyöväenlauluja, kiivan nopearytminen Helsinki – Shangri-La hukkui helposti muuhun tulkintamassaan.

Paleface oli Suosalon ja Tegelmanin ohella toinen lauantain työn sankari. Hän vieraili vielä Teollisuussalin illassa kansanlauluja taitavasti popularisoivan, uudistuneen Värttinän konsertin alussa ja lopussa. Susan Aho, Mari Kaasinen ja Karoliina Kantelinen ovat musikaalisia laulutaiteilijoita, jotka osaavat esiintymisen. Paleface räppäsi heidän perusherkän ohjelmistonsa seassa mainiosti. Katsojalle syntyi huvittava ”Päivänsäteet ja Menninkäinen”-tunnelma.

Nuoret blueslaulajat

– Rannalla vaeltaa nainen, perhettään kaivaten…

Bluesia ja iskelmää omaperäisillä sanoituksillaan yhdistävä nuoren polven singer-songwriter Laura Moisio vahvisti perjantai-illan vahvaa naislaulajakaartia.

Sinimustia unia teki minuun erityisesti vaikutuksen. Keltaiset verhot, Puutarha, Musta linja jäivät mieleen. Moisio esiintyi kolmen hengen vakiobändinsä kanssa Salakapakassa, joka on intiimimpi, ihmisläheisempi laulu- ja soittopaikka massiivisen Paperitorin vieressä ja yläpuolella. Toisaalta keikka alkoi puoli tuntia myöhemmin, koska laulajan ääni olisi hukkunut Timo Rautiaisen trion Niskalaukauksiin Paperitorilta.

Mutta Moisio pääsi korvaukseksi myöhemmin laulamaan illan päätähden, aina kaikkensa antavan Olavi Uusivirran kanssa Paperitorin lavalle nuoresta ja kauniista.

Tarvin aivoteroittimen, kun tiedän et sä tykkäät fiksuista tytöistä, nuori nainen lauloi seurustelukaverilleen Sananvapauden torin lavalla avajaisissa. Vau, mikä löytö! Tapahtuman toiminnanjohtaja Marianne Haapoja sanoi avauspuheessaan, että yrittäkää löytää ainakin yksi uusi esiintyjä tapahtumasta. Tein työtä käskettynä ja bongasinkin heti uuden esiintyjän. Kalliolainen lukiolainen Elsi Sloan esitti itseään ukulelella säestäen persoonallisia runolaulutyyppisiä kappaleita omasta elämänpiiristään. Sloan laulaa haluavansa ”olla erilainen ja rikkinäinen minä”. Hän ajautuu taistolaislaulujen bileisiin ja potee tuskaa siitä, ettei hallitse ajan uutisvirtaa. – Muut ovat parempia kuin minä.

Elsi Sloan on hento nainen, josta lähtee tavattoman korkea ja komeankaunis ääni. Kenellä on onni itsellään, sen pitää tahtoa sitä jokaiselle. Mitä minä olen sinulle – single ilmestyi viime viikolla ja uusi albumi syksyllä. Hänen sanomansa on kuin avoin kirja, sama tarina varioituu uudestaan.

Huumoriakin löytyy. Juopon napista kertovassa laulussa on ironiaa omasta elämästä. Mansikan pakastamisesta syntyy kappale. Kysyin Marianne Haapojalta, mistä ihmeestä tämä Kallion hipsteri on löytynyt? Johanna Sauramäen ohjelmapalvelu tarjoaa.

Haluan kuulla lisää Elsi Sloania. Näin hänet Paperitorilla raikkaan Younghearted -yhtyeen keikalla pian avajaisten perään ja kysyin taustoja. Taiteellista musiikkilinjaansa hän kutsuu “taidepopiksi, koska se sisältää kaiken mahdollisen”.

Varmaan yksi svengaavimmista keikkatunnelmista tanssiaskelineen syntyi Jaakko Laitisen ja Väärän Rahan soiton lopulla Teollisuussalissa perjantaina. Lappilaisbalkanilaista svengiä erikoisella hyvin rytmikkäällä tyylillään luova yhtye on menestynyt koko 2010-luvun. Ehdin vain pariin viimeiseen lauluun. Saippuakauppias finaalina sai ihmisten kannat kattoon yleisössä.

Voittaa painostava helle / voittaa sysimusta yö / siinä annettu on jokaiselle / oikeus ja työ...” soi Paperitorin niin kutsutun suuren yleisön konsertissa. Suvi Teräsniska, jonka sukunimikin sopii paikkaan (etunimestä puhumattakaan) veti ihan vertailukelpoisen keikan muiden paikalla viime vuosina kuulemieni naistähtien kanssa. Jenni Vartiainen otti aiemmin ehkä paremmin yleisön käsiensä hyppysiin. Anna Puu oli vauhdikas, muttei saanut jengiä mukaan. Molemmat viime vuosilta.

Teräsniska vetoaa eri-ikäisiin naisiin – ja näin yhden vanhan miehen, joka toisti sanoja huulisynkalla parin metrin päästä.

Teräsniska on maanläheinen pohjoisen tyttö. Paula Koivuniemen petrattu lappilaisversio. Taisin kuulla ekan kerran livenä. Ja tykkäsin. Täysipainoisen keikan encore Uusi aamunkoi on kaunis..

Sisun vieroitusoireita ei tarvitse hävetä

Työväen Musiikkitapahtuman nostalgisin hetki, turhan pienelle yleisölle, koettiin lauantain iltapäivässä Paperitorilla. Paikka, joka iltaisin on laajan massayleisön päänäyttämö nuorison suosikkilaulajille, oli puolentoista tunnin ajan paluu suomalaisen iskelmän menneisyyteen. Paikalla oli vanhempaa väkeä, niitä ihmisiä tai sukulaisia, joilla on kokemusta Saabin ja Volvon liukuhihnalta, Maraboun liukuhihnalta ja sairaalasta 1960–70-luvuilla.

Sisun vieroitusoireet oli nimeltään konsertti, jossa ruotsinsuomalaiset taiteilijat lauloivat vanhoja suomalaisia iskelmiä ja tarinoivat suomalaisesta sisusta.

Sininen ja valkoinen, suomalaiset tangot, Scandian sovittajien jazziskelmät saivat uudelleentulkinnat Heidi Kaarton, Aila Mattilan, Katja Nuutisen, Antti Naukkarisen ja pirteän eloisan Satu Nyströmin laulamina. Vahvana orkesterissa oli myös Leena Launilan viulu. Laulajat juonsivat vuorotellen välillä toisiaan haastatellen. Bassoa soitti Raimo Pajunen, koskettimia Henrik Lindström ja rumpuja Jarl Kynkäänniemi.

Lopussa ruotsinsuomalaiset laulajat sanoivat, etteivät he halua vieroitushoitoa sisusta, vaan ovat ylpeitä siitä. He olivat hyvillään myös siitä, ettei kukaan sanonut heitä hurreiksi !

KSR:n Kristiina ja Ulf Sundqvistin rahasto, Riihi-säätiö sekä Pohjola-Norden tukivat konserttia, jolle toivottavasti löytyy uusintaesityksiä muualla Suomessa.

Yölaulu aikaistui

Onnistunut musiikkijuhlamatka päättyi osaltani perinteiseen yölliseen lauluhetkeen Kirjaslammen uimalassa. Ennen osallistuin aina myös lavatansseihin vieressä; tänä vuonna voitti nihkeän hellepäivän päättäminen Kirjaslammen uimarannalla veteen.

Kirjaslammen työväen- ja rauhanlaulujen yhteishetki on aina tunnelmallinen. Viime vuonna oli sateen uhka, mutta se tuli vasta myöhemmin. Nyt ei ollut samaa uhkaa; startti oli tuntia aiemmin, jolloin on vielä valoisampaa ja ehtii vielä kuulemaan Reino Nordinia torille.

Reino Bäckström ja Tipi Tuovinen, Liiton tytöt oman hanuristin kera sekä juontaja Mikko Salmi toimivat esilaulajina. Kaksi ensin mainittua tietävät lauluista kaiken. Juontaja puhui yhteiskunnallista asiaa. Ehkä vähän pitkiksi menivät spiikit, kun ottaa huomioon ajankohdan?

Tunnelmaa kaunisti visuaalisesti ja liikkeellisesti hieno Tuomas ja Karoliina Vuorisen tulishow, jonka näimme jo Paperitorin yllä edellisenä iltana Uusivirran konsertin lopulla. Taiteilijat jakaantuivat uimalan molempiin laitureihin, ja varioivat hienoja liikkeitä tulen kanssa joko kahden tai neljän tulipallon kera.

Valkeakosken paperitehtaiden piiput kutsuivat 47. kerran Työväen Musiikkitapahtumaan UPM Kymmenen Tervasaaren paperitehtaiden ja Myllysaaren museon alueelle. Yleisöä oli vähemmän kuin viime vuonna, mutta toisaalta samanlaista ruuhkaa ei synny kuin joskus.

Liittojen väkeä on yhä hyvin. Omien kokemuksieni mukaan Valmua ei koeta samalla tavalla poliittisten aktiivien parissa tapahtumaksi, jota ei voi jättää väliin. Se on vahinko, sillä tapahtuma on monipuolinen, uudistuu ajassa ja on löytänyt vapaaehtoisen talkooväen joukkoon yhä uusia ihmisiä.

Risto Kolanen
Kuva Risto Kolasesta Raimo Oksanen
Valkeakosken Työväenmusiikkitapahtuman oma kuvagalleria

Alla Pekka Kaipaisen kuvia tapahtumasta:

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttesi
Kirjoita tähän nimesi